Omat työkalut
Olet täällä: Etusivu Keskustelupalsta Odotan joulua
Uutiskirjeemme
Sähköpostiosoitteesi

HTML
Teksti
Tutustu arkistoomme...
 
Tehdyt toimenpiteet

Keskustelupalsta

Sydänääniä-keskustelupalstalla voit kuunnella toisten sydänten ääniä tai antaa oman sydämesi puhua. Kommentoi tapahtumia ja jutun juuria, kerro mitä sinulla on sydämelläsi...

Odotan joulua

Takaisin keskustelupalstan etusivulle
tekijä: Urpu Sarlin Viimeisin muutos maanantai 24. marraskuuta 2008, 14.42

"Yhdeksänvuotias tyttäreni odottaa joulua. Hän haluaa, että joulu näkyisi jo kodissakin. Miksi meillä ei ole vielä yhtään jouluista, kysyy hän äidiltään tuomiosunnuntaina. Ei auta vastata, että vielä ei ole joulu, ei edes adventti. Hän haluaa valmistautua siihen suurimpaan juhlaan, jonka hän tietää."

Minä olen se äiti, joka toppuutteli lapsensa joulunodotusta. Jäin kuitenkin miettimään.

Minäkin odotan joulua, sitä ennen vielä adventtia. Mutta mitä oikeastaan odotan? Mihin haluan valmistautua?

Seurakunnan muutaman päivän päästä ilmestyvässä jouluesitteessä on italialaisen renessanssimaalarin Carlo Crivellin maalaama kuva Mariasta Jeesus-lapsi sylissään. Tähän aikaan, kuukausi ennen joulua, Maria sananmukaisesti odotti Jeesusta.

Omat odotukseni ovat paljon maallisemmat. Odotan tunnelmaa, valoa pimeässä, lämmön häivähdystä. On kuitenkin kiehtova ajatus astua Marian viitan sisälle odottamaan lasta, maailman vapahtajaa. Luulen että tämän kysymyksen kanssa voi kulkea vaikka jouluun saakka.

Mitä sinä odotat joululta?

Aiheeseen on tällä hetkellä 1 vastausta.

Vs: Odotan joulua

kirjoittaja riviristitty — kirjoitettu tiistai 25. marraskuuta 2008, 21.53

Minäkin odotan joulua marraskuun pimeän jälkeen. Adventti on riemullinen: yhdessä laulettu Hoosianna - juhlan alku. Joulun valot, kynttilät, juhlan odotus. Kiirettäkin pitää, lahjoja miettii. Ajatuksena on sydämen halu muistaa rakkaita joulukortilla, ajatuksella tai pienellä lahjalla.

Kodin valmistaminen jouluiseen asuun. Sitten odotuksen jälkeen hiljentyminen itse juhlaan. Joulu tulee vaikka ei sitä valmistaisikaan. Opin sen kun lapset olivat pieniä ja aina ei ehditty niin paneutua jouluhössötykseen. Jouluaattoilta tuntuu pyhältä ja yhdessä luettu jouluevankeliumi ja jouluvirsi. Seimen lapsi on syntynyt. Suurin ja paras joululahja. Yhdessäolo. Joskus jouluyön hartaus tai hautausmaakävely öisellä hautausmaalla. On Pyhän tuntu.

 Ei huomaa joulukuun pimeyttä, valon vähenemistä kun joulun odotus tuo valon.

Takaisin keskustelupalstan etusivulle